Moni ajattelee, että työnantajaksi ryhtyminen on esimiestyötä omalla idealla. Todellisuudessa se on täysin eri peli.
Kyse ei ole vain uudesta roolista, vaan perustavanlaatuisesta muutoksesta. Yksilö kasvaa samanaikaisesti työnantajaksi ja omistajaksi: rooleihin, joita ei voi harjoitella etukäteen eikä oppia teoriassa.
Työnantaja-yrittäjä ei siirry seuraavalle tasolle esimiestyössä, vaan kokonaan toiseen todellisuuteen. Todellisuuteen, jossa valmiita vastauksia on vähemmän kuin kysymyksiä, ja jossa johtajuus rakentuu tekemisen kautta, ei valmiiden rakenteiden varaan.
Tässä kohtaa moni kokee epävarmuutta ja sekavuutta. Ei siksi, ettei osaisi johtaa tai edistää visiota, vaan siksi, että peli on muuttunut.
Valmis maailma ja rakentuva todellisuus
Perinteisessä esimiestyössä suurin osa olennaisista päätöksistä on tehty jo ennen kuin johtaja astuu huoneeseen. Johtaminen tapahtuu valmiissa maailmassa:
- Rakenteet ovat olemassa
- Tavoitteet on määritelty
- Budjetit ja resurssit on päätetty
- Epävarmuus on hajautettu järjestelmään, tiimiin ja organisaatioon
Esimies toimii kehyksessä, jonka joku muu on rakentanut. Yrittäjänä tätä kehystä ei vielä ole.
Se, mikä esimiestyössä on lähtökohta, on yrittäjälle vasta tulevaisuuden tavoitetila. Sillä välin yrittäjä toimii ympäristössä, jossa asiat ovat auki, keskeneräisiä ja jatkuvasti liikkeessä.
Yrittäjä:
- Rakentaa rakenteita samalla kun käyttää niitä
- Tekee päätöksiä tilanteessa, jossa täydellistä tietoa ei ole koskaan saatavilla
- Elää keskeneräisyydessä, jota ei voi siirtää kenellekään muulle
- Kantaa epävarmuuden itse taloudellisesti, henkisesti ja usein myös henkilökohtaisesti
Tässä kohtaa johtajuus muuttuu.
Kyse ei ole enää vain päätöksistä tai ihmisten ohjaamisesta, vaan kyvystä kantaa keskeneräisyyttä ilman varmuutta siitä, milloin se helpottaa. Siinä missä esimies optimoi olemassa olevaa, yrittäjä rakentaa olemassaolon edellytyksiä.
Miksi alkuvaihe näyttää ulospäin epävarmalta?
Alkuvaiheessa yrittäjän puhe on usein ajattelua ääneen. Asioita sanoitetaan, koska ne eivät ole vielä valmiita. Suuntaa haetaan, koska ympäristö pakottaa siihen.
Ideoita testataan sanoilla ennen kuin ne testataan rahalla. Oletuksia rikotaan ennen kuin ne rikkoutuvat markkinassa. Päätöksiä valmistellaan puhumalla, koska virheiden hinta on korkea.
Ulkopuolelta tämä voi näyttää poukkoilulta tai epävarmuudelta. Sisäpuolelta se on välttämätöntä ajattelua ja jalostusta.
Suurin väärinkäsitys
Yrittäjän johtajuus ei ole esimiestyötä.
Esimiestyö perustuu usein optimointiin:
- Miten tehdä asiat tehokkaammin
- Miten parantaa olemassa olevaa
- Miten hioa prosesseja
- Usein myös, miten suojata omaa asemaa
Yrittäjän johtajuus alkuvaiheessa perustuu selviytymiseen ja suuntaamiseen:
- Mikä on olennaista juuri nyt
- Mihin rajallinen aika ja energia käytetään
- Mitä jätetään tekemättä, vaikka se tuntuisi järkevältä
Alkuvaiheen yrittäjä ei optimoi järjestelmää eikä omaa asemaansa. Hän yrittää ensin saada kokonaisuuden hengittämään: taloudellisesti, ajallisesti ja inhimillisesti.
Pinnalla ja ideatasolla kaikki on helppoa. Syvällä, tekemisessä ja kantamisessa, alkaa vastuu. Juuri tässä kohtaa yrittäjän ja esimiestyön todellisuudet erkanevat toisistaan.
Miksi tätä on helppo lukea väärin?
Kun yrittäjää katsotaan esimiestyön linssin läpi, syntyy helposti virhetulkintoja:
- Avoimuus näyttää heikkoudelta
- Optimismi vakuuttamiselta tai itsensä selittämiseltä
- Realismi pessimismiltä
- Pessimismi kyynisyydeltä
- Ja ehkä turhauttavimpana: keskeneräisyys toimimattomuudelta
Suurin virhe syntyy silloin, kun kehitysvaihe tulkitaan ihmisen kyvyksi tai kyvyttömyydeksi. Tähän väärinlukemiseen vaikuttaa myös se, että suurin osa meistä oppii työelämän ja johtamisen logiikkaa ympäristöissä, joissa riskit, rakenteet ja vastuu on jo hajautettu.
Koulutus, vakiintuneet organisaatiot ja valmiit työyhteisöt opettavat toimimaan järjestelmissä, eivät rakentamaan niitä tyhjästä. Ja vaikka opetettaisiinkin, niissä ei synny aitoa yksilön kokemusta vastuusta, kassavirrasta tai paineesta.
Alkuvaiheen yrittäjän todellisuus on siksi monelle vieras, ei tahallaan vaan kokemuksen puutteen vuoksi. Alkuvaihe ei kerro siitä, kuka olet johtajana tai yrittäjänä. Se kertoo siitä, missä vaiheessa rakentaminen on.
Vastuu on se näkymätön ero
Yrittäjän päätökset eivät ole abstrakteja:
- Ne vaikuttavat kassaan
- Ne vaikuttavat palkkoihin
- Ne vaikuttavat tulevaisuuteen
- Ja omaan elämään
Siksi yrittäjän puhe on usein varovaisempaa ja monimuotoisempaa. Siksi päätökset tuntuvat raskaammilta. Siksi epävarmuus on jatkuvaa, vaikka suunta olisi kirkas.
Vastuu muuttaa johtajuuden sävyn, vaikka sanat olisivat samat. Ja usein myös sen, kuka on läsnä silloin, kun ratkaisuja ei vielä ole.
Olen ymmärtänyt, että se mikä ulospäin voi näyttää epäröinniltä tai turhalta monimutkaisuudelta, on usein merkki siitä, että yrittäjä on riittävän syvällä ongelmassa. Pinnalla kaikki näyttää helpolta. Syvällä alkaa vastuu. On liiketoiminnan kannalta kuitenkin olennaista pyrkiä luomaan yksinkertaisuutta niin paljon kuin vain pystyy.
Konkreettiset opit henkilötason valintoihin
Nämä eivät ole yleisiä johtamisohjeita, vaan henkilötason valintoja, jotka ratkaisevat alkuvaiheen arjen.
1. Älä avaa keskeneräistä ajattelua kaikille
Kaikki eivät osaa erottaa ajattelua ääneen lopullisista päätöksistä. Jos joku tulkitsee keskeneräisen pohdinnan pysyväksi kannaksi tai poukkoiluksi, hän ei ole oikea yleisö alkuvaiheeseen.
2. Kuulluksi tuleminen ei ole mandaatti
Se, että kuuntelet ihmistä, ei tarkoita että hänellä on oikeus arvioida koko tekemistä, kommentoida yrittäjän riskiä tai asettua yläviistoon suhteessa vastuuseen. Jos tämä raja hämärtyy, on aika rajata.
3. Kiinnitä huomiota siihen, miten ihminen suhtautuu epävarmuuteen
Alkuvaiheessa tärkeämpi kysymys kuin osaaminen on: Miten tämä ihminen reagoi siihen, kun asiat eivät ole vielä valmiita?
Vähättely, helppouden puhe tai sivusta arviointi kertovat usein kyvyttömyydestä kestää tätä vaihetta.
4. Avoimuus vaatii vastavuoroisuutta
Jos jaat realismia ja saat vastaukseksi kevyttä arviointia tai yläpuolelta kommentointia, kyse ei ole dialogista vaan asetelmasta.
5. Rajaaminen ei ole kovuutta, se on turvaa myös työntekijälle
Ilman rajoja työntekijä joutuu keskeneräisen ajattelun ja päätösvastuun väliin. Selkeät rajat suojaavat työntekijää vastuulta, joka ei kuulu hänelle, estävät väärät odotukset vaikutusvallasta ja luovat turvallisemman arjen koko tiimille.
Rajaaminen ei ole epäluottamusta. Se on vastuun ottamista rooleista.
Lopuksi
Olen ymmärtänyt, ettei alkuvaiheen haasteissa ole useimmiten kyse johtajuuden puutteesta. Kyse on siitä, että ollaan vasta siirtymässä kevyemmästä esimiestyöstä kokonaisvaltaiseen työnantajuuden vastuuseen.
Yrittäjän johtajuus ei ala varmuudella. Se alkaa vastuulla.
Ja vasta ajan, toistojen ja todellisuuden kautta ulkoinen muoto alkaa vastata sitä, mikä on ollut yrittäjälle totta koko ajan.
Tämä kaikki ei ole vain henkilökohtainen tai havaittu oppi vaan vastaava ajattelu näkyy myös tavassamme tehdä taloushallintoa: sitä tehdään vastuulla ja kokonaisvaltaisella ymmärryksellä yrittäjyyden todellisuudesta.